Tutkijain mielenlaadusta

Olen töissä tietyssä tutkimuslaitoksessa, jonka eräässä työhuoneessa, jonka kokonsa puolesta voisi mitoittaa kahdeksi yhden hengen työhuoneeksi, työskentelee harvassa hapessa minun lisäkseni viisi henkilöä. Työhuoneeseen pääsisi kahdesta ovesta, mikäli toisen edessä ei olisi kirjahyllyjä.

Eräänä päivänä kuitenkin eräs huoneessamme työskentelevistä tutkimusapulaisista yritti hajamielisyyksissään tulla huoneeseen tuosta kirjahyllyn takana olevasta ovesta. Eräs työnsi ja töni ovea niin, että hylly vaappui vaarallisesti vieressä työskentelevän tutkimusapulaisen henkeä uhaten. Viimein hyllystä ja meistä muista alkunsa saanut mekkala ujui erään tajuntaan ja tämä herkesi ryskäämästä ja pyysi nöyrästi anteeksi.

Nokkelana poikana tulostinkin tulostimella A4-kokoisen vaakatasoon asetellun paperin, jossa luki


---------------------------
|                         |
|                         |
|     Tämä ei ole ovi.    |
|   This is not a door.   |
|                         |
|                         |
---------------------------

Kiinnitin lapun teipillä oveen, josta kulkeminen ei ollut hyllyn takia mahdollista.

Kului päivä ja lapun viereen oli ilmestynyt kuva Pyynö-jäniksestä, joka sanoo "Pyynö ei nyt kans tajuu.". Lisäksi työkaverini oli kirjoittanut tyylikkään mustavalkoiseen lappuun vulgääristi lyijykynällä tekstin "Onpa".

Tutkimusryhmämme vetäjää tekstini nauratti. Myöhemmin hän kuitenkin kehotti miettimään, pitäisikö teksti muuttaa muotoon "This is a door but should not be used as a door".

Tänään kahvitauolla eräs jatko-opiskelija, jonka kanssa en ollut ennen keskustellut, otti asian myös puheeksi. Paljastui, että hän juuri oli tuonut Pyynön ihmettelemään ovessa olevaa väitettä. Hän käytti viestistä muistaakseni määrettä "harhaanjohtava" ja ehdotti viestin korvaamista. Pieni asiaan kuuluva leukailuni epäeksaktiuden sietämättömyydestä sai jatko-opiskelijan vain pyörimään tuolissaan vaivautuneena.

Tässä vaiheessa tajusin, että asia ilmeisesti häiritsee jollain selittämättömällä tavalla kollegoitani. Olisiko siis niin, että eksaktin luonnontieteen parissa työskentelevistä ihmisistä olisi hyvin vaikeaa ohittaa ilmeistä, jopa irvokkuudessaan äärimmäistä röyhkeyttä osoittavaa epätotuutta reagoimatta siihen mitenkään.

Pieneksi pilaksi ja vain äärimmäisen vaatimattomaksi, pilke silmäkulmassa tehdyksi aivojipoksi suunnittelemani (tai mieluumminkin vain ehkä sutkauttamani, sillä tietoiseen ja ilmeiseen misinformaatioon perustuva vain lievästi ilkikurinen leikinlasku on toki iskostunut vuosien mittaan jo osaksi viestintääni) tiedote onkin alkanut levittää epävarmuutta kuin mustaa, pistävää savua pitkin laboratorion käytäviä. On kuin pieni demoni istuisi taivaallisen autuuden kaupungissa ja nauraa käkättäisi kellotapulista pitkiä rikkipitoisia klimppejä maahan sylkien.

Paskaa niskaan

Ollessani Helsingin Stockmannin viidennessä kerroksessa pienrautaosastolla todistamassa ystäväni messinkilaattahankintaa, sattui katosta tipahtamaan pisara nestettä hiuksilleni ja edelleen silmälasini linssille. Astuin askeleen taakse ja vilkaisin ylös (erityisesti olen ylpeä taakse astumisesta, sillä näin vältin mahdollisen lisäpisaran impaktin). Katossa kulki huonon näköisiä valkoiseksi maalattuja putkia, joista yksi oli korjattu ilmastointiteipillä. Myyjä kysyi, sainko ehkä vettä päähäni. Myönsin pyyhkiessäni silmälasia t-paidanhelmaan. Myyjä hymyili kujeilevasti ja totesi putken revenneen eräänä päivänä ja jättäneen kerrokseen vielä juuri ja juuri aistittavan viemärin lemun.

Niinpä niin. Minuun osuneessa seoksessa ehkä olikin suurin osa vettä, mutta epäilenpä lopun olleen paskaa.

---

Tämä ei ehkä kaikista ole hauskaa. Merkintäni takia joku ehkä vaatii Stockmannia edesvastuuseen. Tai Stockmann vaatii minua poistamaan merkintäni. Tämä olisikin mainiota. Minusta tulisi oitis trendikäs oikeusmurhan uhri.

Haaveilua

Kesällä on sitten aikaa tehdä "proggiksia".

- soittaa ja nauhoitella
- kuvata jotakin
- tehdä mikrofoneja
- tehdä kirjahylly
- aloittaa analogisyntetisaattorin teko
- maalata
- matkustaa
- järjestää Suuret Juhlat
- levätä ja makoilla
- lukea kirjoja
- tehdä pitkä pyöräretki
- käydä festareilla

Kesä on joka kerta lyhyempi kuin luulen. Kesä on viime vuosina ehtinyt mennä alta pois ilman, että olen tajunnutkaan. Ennen, joskus pienenä, kesä oli valtava, lähes loppumaton auringonpaisteen, uimisen, valvomisen ja kavereiden kanssa leikkimisen täyttämä jakso, jolloin ei koskaan tiennyt, mitä päivää viikosta elettiin. Tuo muistikuva harhauttaa päätäni edelleen. Ei kesällä ole oikeasti aikaa tehdä noita kaikkia asioita.

Suurin onglema tietysti on se, että nykyään täytyy tehdä kesällä töitä. Paljon helpompaahan se toki on kuin opiskelu, jolloin koko ajan on sellainen tunne, että pitäisi tehdä jotakin. Kuitenkin kesä on supistunut muutamiin äkäisiin toiminnan kyllästämiin viikonloppuihin, jolloin otetaan kesästä irti viikkojen edestä. Muuten sitten oleillaankin toimistoissa, valitetaan, kun ilmastointi ei kestä ja puhutaan terasseista.

Asia tuskin muuttuu paremmaksi. Kesästä tulee vain lyhyempi. Elämästä suurin osa kuluu toimeen tulemiseen. Ehkä silloin tällöin jaksaa aloittaa proggiksen.

Mutta onneksi aikuisena, omassa talossa, on iso autotalli.

Autotallissa on ainakin höyläpenkki, pystypora, kolvi, oskilloskooppi, MIGi, sahoja, sirkkeli, komponentteja, tikkataulu, piilopullo, hylsysarja, puutavaraa, ruuveja, metalliromua, punainen Volvo Amazon, laastaria, sohva, nauhuri, rummut, trumpetti ja rokkia.

Ja valmis analoginen syntetisaattori.

Piirretään sakset

Tiedätte varmaan tilanteen, kun pitäisi taas piirtää sakset, eikä siitä helvetti tule yhtään mitään. Tuskaisen ähellyksen jälkeen paperilla on jälleen täysin käyttökelvottoman näköinen leikkuulaite. Kuitenkin armoton kello tikittää ja saksien pitäisi olla jo valmiit. Mikä eteen?

Olen itsekin pitkän piirtäjänurani aikana joutunut piirtämään monet sakset. Ennen se olikin vastenmielistä ja siihen käytetty aika ei mitenkään näkynyt lopputuloksessa. Oivalsin kuitenkin jotain aivan olennaista saksien piirtämisestä tässä aivan vast'ikään. Ja mikä parasta, aion jakaa oivallukseni kanssanne, rakkaat Te.

Tulette vielä ihmettelemään, kuinka ikinä aikaisemmin olette voineet.

Saksten piirtäminen lähtee keskeltä, ts. siitä pyöreästä tapista, joka liittää saksen rakenneosaset, sakset, toisiinsa. Tämän jälkeen on hyvä piirtää kaksi suoraa viivaa siten, että ne risteävät aivan tapin yläpuolelta. Kas näin:

Tämän jälkeen piirretään tapin alapuolelle kahden suoran viivan muodostaman x-kirjaimen sisäpuolelle kaksi lyhyempää, pidempien viivojen kanssa samansuuntaista viivaa, jotka sojottavat kohti tapin keskustaa. Näin:

Ja seuraavassa hetkessä piirretäänkin jo terät: Lyhyen viivan päästä jatketaan eteenpäin, mutta tappia väistäen! Oikeanpuoleinen lyhyt viiva lähtee väistämään tappia vasemmalle ja vasemmanpuoleinen oikealle. Väistöliikkeen jälkeen suunnataan kohti pidempien viivojen kärkiä. Huomatkaa: Tässä vaiheessa voi hieman tyylitellä, jos osaa. Ei kannata.

Sakset alkavat jo hahmottua. Huomaattekin jo varmaan, mitä jäi puuttumaan. No tietysti kahvat! Niidenkin piirtämisessä voidaan ottaa tiettyjä vapauksia, mutta helpointa vaan, kato, ku piirrät iha vaan niinku sanotaan, etkä lähe kehittelee mitää vitu ihmeitä hä oksselvä?

Tommoset ku teet:

Noin! Siinä on sakset, jotka menevät läpi mistä tahansa seulasta. Muodollisesti pätevät, tyylikkäät, ajattomat sakset. Eikä mennyt kauaa. Nyt voit piirtää sakset miltei koska tahansa ja mihin tahansa! Kokeile, mahtuuko sakset piirtämään kätevästi sängyn alle! Koeta värittää saksesi! Mieti, minkä väriset kahvat saksissa on? Entä terä?

Huomaa, että tässä piirrettiin sakset näin päin. Osaatko toisin päin?

Mieti, ovatko nämä edes sakset:

Neurooseista

Sillä tapaa olen neuroottista sorttia, että useinkin lähtöni kotoa viivästyy viidellä minuutilla. Tarkistettava on ainakin, ettei kahvinkeitin (joka on varustettu automaattikatkaisijalla, järk. huom.) ole jäänyt päälle, että tietokone on kiinni, että stereot ovat kiinni, ettei Pekka (kissa) ole kaapissa, että avaimet ovat taskussa, että wc-pönttö on vedetty, että sen kansi on kiinni, että ikkunat eivät ole jääneet auki ja ettei liesi ole jäänyt päälle. Useinkin tiedän, etten ole koko aamuna käyttänyt kahvinkeitintä, liettä, ikkunoita, ovia, Pekkaa (kissa), enkä stereoita, mutta silti jokin vakuuttaa minulle, että katsominen kannattaa.

Lisäksi usein tapahtuu niin, että jo matkalla keittiöön olen eksynyt ajatuksissani jo toisaalle, enkä tällöin jälleen ulko-ovelle kulkiessani muista, oliko se liesi pois päältä vai ei.

Onkin ihanan helppoa lähteä kotoa, jos joku muu (yleensä S.) vielä jää sinne, kun painan oven perässäni kiinni.

Toinen pakkoliikehdintä, joka tuntuu samalta (kuiva, karhea, nihkeä, viileä, hieman ahdistava) on pakollinen kaikkien mahdollisten jatkuvaa tai tasaisen epäjatkuvaa informaatiovirtaa suoltavien www-tahojen tarkkailu. Luen useaa blogia, kirjoitan foorumeihin, seuraan muutamaa uutisryhmää ja tarkkailen kahta sähköpostia useammin kuin uskallan myöntää. Pakkoliikkeet alkavat yleensä silloin, kun pitäisi tehdä jotain järkevää. Kuten nyt.

"Pitää tsekkaa oks joku käyny kommaa"

On näillä tietoverkkoulokkeilla toki hyvätkin puolensa. Ne aktivoivat osaltaan maalaamaan, kuuntelemaan musiikkia, keskustelemaan ja keksimään juttuja. Toisin kuin sijaistekemisajastani huonolla menestyksellä kilpaileva televisio.

Taikamusiikkia

Sulin eilen päästä varpaisiin Kuusumun Profeetan keikalla Nosturissa. Se oli kaunista. En uskalla sanoa enempää.

Kielimuuri

Kiva kun on tätä kansainvälistä opiskelijavaihtoa. Ja että on runsaasti kursseja ulkomaalaistenkin osallistua. Suomalaisten kielitaito tunnetusti heruu jo tissistä kitalakeen,että kukaan tuskin edes huomaa, jos sarmantti professori puhuukin vaihteeksi ameriikkaa. Ja voi sitä osaamista, niin juuri sitä, jota Suomemme virtaa: "Hei", huutaa ulkomaalainen ystävä, "mennään Suomeen vuotamaan aivoa, siellä on moderni tietoyhteiskunta ja kansainvälistä huipputasoa edustavat korkeakoulut, joiden avoin ja kansainvälinen ilmapiiri tarjoaa loistavat puitteet monitieteelliselle ja -kansalliselle yhteistyölle!"

Ihanaa joustavuutta! Maailmallisuutta! Huippusitä ja -tätä! Tällaisten mahtavien visioiden äärellä läikkyy liikutuksesta koulunisän kahvi. Ja hän voi halata itseään.

Ennen halia voisi kuitenkin ehkä katsoa, miten asia toimii luentosaleissa ja harjoitusluokissa. Olen osallistunut useammalle englanniksi pidettävälle kurssille ja ainoastaan yhdellä kurssilla luennoitsijan englannintaito riittää luennoitavan aiheen esittämiseen siten, että siitä olisi kuulijalle jotain hyötyä. Erityisen kiusallista on huomata, kuinka paljon luennoitsija jättää sanomatta asioita sen takia, että joutuu miettimään kaiken englanniksi. Sanomatta jää kaikki ne pienet välihuomautukset ja esimerkit, jotka auttaisivat ymmärtämään asiaa paremmin.

"Tis kai hiör is a.. veivfanksöns and.. .. ven.. ven vii multiplai tem vit.. öö.. öö.. öö.. tis kai hiör.. vii ket ti ikveisön änd.. vell..aa.. yy.. hier it is. Tis kai hiör.. tis nablakai.. is tö soluussön. Eni kvestsöns?"

Yllättävän moni sellainenkin luennoitsija, jonka tieteellinen ura käsittää lukuisia jaksoja ulkomaillaoloa sekä hirvittävän pinon enlganninkielisiä julkaisuja jäätyy saman tien, kun luentosaliin astuu se kiintiökiinalainen ja kurssi muuttuu englanninkieliseksi.

Mutta älkää käsittäkö väärin. Minusta on toki periaatteessa hienoa, että on opiskelijavaihtoa ja ulkomaalaisia opiskelijoita sekä heitä varten kursseja englanniksikin. Ja se yksi luennoitsija, joka osaa kieltä, on mainio. Hästä huomaa, että hän myös ajattelee englanniksi silloin, kun sitä on puhuttava. Jopa niinkin syvälle juurakkoon tuo kielikonversio hällä yltää, että kun tänään luennolla huomattin, että ulkomaalaisia ystäviämme ei luentosalissa olekaan, kesti hällä aimo tovi, ennen kuin alkoi suomi, joka "hittovie" on kuitenkin hänen äidinkielensä, soljua rujosti ja hiljalleen ropisten kuin syyssade:

"Any international students? No? All fled?
So I can speak finnish? Eli suomeksi
No niin.. jatketaanpa

So the... siis eli...
consider.. niin siis.. tosiaanni.."

Pitelee päätään hetken ja jatkaa:

"I have to rewire my brain"