Nyt ei yhtään ole sellainen kirjoitusolo, mutta eilen kuulin, että avoin kirjeeni häiritsee vastaanottajaansa siinä määrin, että olisi parasta, jos viimeisimpänä juttuna bloossani aukeaisi jotain muuta. Yritetään siis päkistellä.
Voisin kertoa vaikka.
Tuolta toisesta huoneesta kuuluu Tortoisea. Sain viimein hankittua sen TNT:n. Nautin.
Mutta asiaan. Ostin tuossa taannoin levysoittimen. Sellainen täytyy olla nykyään. On nimittäin todella trendikästä omistaa paljon vinyylilevyjä. Viileintä on kiertää kaiken maailman kirpputoreja ja kierrätyskeskuita ja ostaa sieltä muutamalla eurolla vinyylilevyjä pelkkien kansien perusteella. Jos joku tällä tavalla ostetuista levyistä kuulostaa vielä päälle päätteeksi hyvältä, voi syystä palkita itsensä.
Tyylitietoinen tosin osaa ottaa ilon irti mistä tahansa, aina vanhasta suomalaisesta iskelmästä italodiscoon. Jos musiikki nimittäin ei kuulostakaan hyvältä, on vielä mahdollisuus, että sen korniutta ylistämällä voi eksentrisyytensä lisäksi osoittaa myös oivallista huumorintajua. Kun läsnäolevien montut hitaasti aukeavat sävelten saavuttaessa kuuloelimiä, voi katkoa kritiikiltä akillesjänteet toteamalla vain, että "Sis ohan tää ny kuuma!"
Ja kuumahan se on.
Minunkin siis piti saada levysoitin. Metsästin verkkohuutokaupasta vanhan Perpetuum-Ebner -merkkisen levysoittimen. Se on sellainen 70-luvulta peräisin oleva hienomekaaninen laite, jossa on puiset kyljet ja joustavan materiaalin päällä kelluva koneisto. Hinta oli siinä neljänkympin hujakoilla. Ei ollut varaa Technicsiin.
Tähän välihuomautuksena, että kävin hankinnan jälkeen Espoon kierrätyskeskuksessa aivan muissa asioissa ja huomasin siellä röykkiöittäin vanhoja levysoittimia. Kahekskytäluvulta tosin olivat ne.
Ostamani levysoitin tietysti tarvitsi uuden neulan. No. Googlella (eräs internetissä oleva ns. hakukone) löytyi yllättävän helposti monta saksalaista firmaa, joista saa vanhoja neuloja. Miksi ne olivat kaikki saksalaisia?
Plattennadel.de paljasti sisuksistaan listan, jossa oli merkeittäin erilaisia vanhoja levysoittimia. Klikkasin kohtaa PE-2010 ja sivulle aukesi kuva neulasta. "Tuo on se", sanoin itsekseni (ihan tosi) ja panin tilaten. Maksu piti tosin hoitaa nettipankitse EU-tilisiirrolla, ennen kuin tavara alkaisi liikkua. Kahden muistutusmailin jälkeen suoritin maksun kiltisti.
Ja neula saapui! Ryntäsin avaamaan kuplamuovilla sisustettua kirjekuorta, otin sen uumenista muovisen rasian, sen sisältä neulan ja asetin sen levysoittimeeni. Tai en aivan asettanut kuitenkaan, koska se ei mahtunut. Kyseessä oli siis ns. väärä neula.
Neula oli muuten oikeanlainen, mutta siinä oli kaksi stabilointitarkoituksessa muotoiltua muoviväkästä, joiden etäisyys toisistaan oli noin millin liian pieni. Harkitsin hetken väkästen katkontaa, mutta tulin siihen johtopäätökseen, että jos neula tuon katkomisen jälkeen sitten heiluu, eikä tee työtään kunnolla, nousee mielipahani aivan toiseen kertaluokkaan. Jumitin ja pyin. Kolmasosatunnin päästä...
...päätin palauttaa neulan. Eikös minulla olekin olemassa joku oikeus palauttaa se? Lähetin plattennaadeliin mailia, että eihän tämä nyt kovin hyvin mennyt. Syytin toki myyjää siitä, että oli linkitse ohjannut minut väärän neulan pariin. Tarkistin lisäksi, vasta tässä vaiheessa, että levysoitintani on myyty kolmella eri äänirasialla ja saamani neula, jonka parissa siis nyt olin, oli Dualin äänirasialle. Minun levysoittimessani on Pickering.
Tämä letkeä name-droppaus ei tarkoita sitä, että tietäisin näistä asioista. En tiedä näistä asioista.
Ja vastaus tuli. Saksaksi. Sen verran saksaa osaan, että ymmärsin vastauksen ja vielä pä senkin, että se oli ylitsepursuilevan kohtelias. Asetin neulan muovirasiaansa, laitoin housut jalkaan ja juoksin postiin. Työnsin rasian postin hyllystä löytyneen kuplamuovilla sisustetun kirjekuoren uumeniin ja kirjoitin lyhyen viestin ruutupaperiin, josta rasia sai pian seuraa. Saksaan läks. Mynkkeniin. Mynsseniin. Mitä näitä nyt on. Ei kai kukaan sano Myntschen? Älkää sanoko.
Ilmoitin mailitse, että paketti on lähtenyt ja kysyin, että pitäisikö tässä nyt maksaa sitten jotain ekstraa, kun nuo neulat eivät kuitenkaan olleet saman hintaisia ja lähetyskuluihinkin tietysti uppoaa kolikoita. Vastaukseksi tuli vain, että korvaava neula oli lähetetty saman päivän aikana (ennen kuin tämä herra oli siis varmistunut siitä, että tosiaan lähetin palautustuotteen) minulle ja että maksupuolesta ei tarvitse välittää.
"das mit der Bezahlung ist schon in Ordnung"
Parissa päivässä sain uuden kirjeen ja uuden neulan. Ja se sopi!
Hyvälle tuulellehan tuollaisesta tulee, ystävällisestä, mutkattomasta ja luottavaisesta palvelusta. Olin todella yllättynyt, sillä ennakko-odotukseni oli, että asia täytyisi tehdä jotenkin todella hankalasti. Eihän nyt ketään haluta rohkaista palauttamaan tuotetta, jos rahat on jo saatu.
Vähintä, mitä voin vastapalvelukseksi tehdä, on suositella kaikille teille, joilla on vanhemmanpuoleinen levysoitin, että tilaatte neulanne osoitteesta www.plattennadel.de
Mutta katsokaa ensin, minkä merkkinen äänirasia kojeessanne on.
--Edit: Tulipas korni lopetus. Ihan kuin tämä olisi joku satu, jossa olisi joku suuri Opetus. Ei ole. Turpa kiinni.
