Valitsen tämänkertaisen räyhäämiseni kohteeksi varsin helpon maalin. Helpon kuin syöttötuoliin turvavyöllä sidottu lapsi. Tai 4D-dokumentit.
Oli eräät laskuharjoitukset. Valaistakoon heille, jotka eivät laskuharjoituksista mitään tiedä, että kyseessä on tilaisuus, jota ennen opiskelijat ovat tehneet määrättyjä tehtäviä ja tehtäviä tehneiden joukosta valitaan henkilöitä taululle esittämään ratkaisunsa. Laskut liittyvät poikkeuksetta "matematiikkaan" tai "fysiikkaan".
Laskuharjoituksia vetää assistentti, joka tässä tapauksessa on hieman ylimielinen ja omasta tieteellisestä ylivertaisuudestaan vakuuttunut marimekkoon sonnustautunut liuhuletti, jonka huumoria on se, että tehtävissä usein esiintyviä fyysisiä objekteja, "kappaleita", hän nimittää leikkisästi pökäleiksi. Assistentilla on lisäksi tapana haistaa, mikäli taululle tulija on ratkaissut tehtävänsä jotakin lähdeteosta apuna käyttäen(!) ja tällöin (kaikki lähdeteokset tuntien) muotoilla kysymyksensä taululla punastelevalle henkilölle juuri siten, että ne puraisevat opiskelijan tietämystä juuri siitä kohtaa, johon lähdeteos on jättänyt aukon. Lopulta opiskelija joutuu myöntämään, ettei sitten ymmärräkään oikein juuri mitään. Tämän jälkeen pökäle pitää saarnan siitä, että kyllä pitäisi itse vähän miettiä.
Lisäksi laskuharjoituksissa on nimetön massa, opiskelijat. Jotkut opiskelijoista tuntevat hieman toisiaan, mutta suurin osa ei. Opiskelijat luulevat tapauksesta riippuen olevansa joko helvetin älykkäitä tai helvetin tyhmiä. Jokainen kuitenkin pelkää olevansa lopulta tyhmä tai ainakin alle keskitason. Kaikissa aiheuttaa tiettyä tyytyväisyyttä ja helpotusta huomata, että on tajunnut jonkun asian, jota toinen ei.
Sitten on laskutehtävä.
Mikäli kuivakka matemaattinen deskriptio jätti täydennettävää, olen lisännyt tähän enemmän kuin tuhat sanaa tehtävänannon kuvaamasta tilanteesta:
Pyydän lukijaa kiinnittämään huomiota tehtävänannon viimeiseen kysymykseen, tehtävän nimeen sekä kuvassa esiintyvään pyöreään muotoon sekä nuoleen, joka kuvaa tuul.. ideaalifluidin virtauksen suuntaa.
Tässä on ihan muuten vain kuva kauniista Sanna-tunturista.
Asetelma on valmis. Taululle kutsuttiin ujo poika, joka oli tehnyt tehtävän vähän huonosti. Assistentti jatkoi tehtävän ratkaisua ja lopuksi kääntyi yleisöön päin ja uteli, olisiko meillä ehkä jotain kysyttävää tehtävästä.
Ratkaisussa oli painotettu sitä, että ideaalifluidin virtausnopeus on suurempi puolisylinterin päällä kuin sen juurella, mutta tuntureista ei puhuttu mitään. Opiskelutoverini siitä vierestä huusi assistentille, joka aivan liian pitkään oli tivannut mykältä katselijakunnalta kysymyksiä, että "No mites ne tunturit sitte?".
Jatkoin vitsiä, jolle olimme keskenämme nauraneet jo harjoitusten aikana ja kyselin vuorostani muka hömistyneenä, että "nii ku tossa oli tossa tehtäväpaperissa, että tunturissa tulee ni miten se niinku liittyy tähän, ku eihän tässä nyt oo mitään tuntureita ja mikä toi tuuli sit on? Et emmä niinku tajuu." Väänsin vielä ääntäni siten, kuten ala-asteella oli tarpeellista vääntää, jotta kuulijat tajuaisivat, että kyse on ironiasta.
Ehkä kaksi kahdeksastakymmenestä tajusi. Loput, assistenttia myöten, käänsivät kasvonsa meidän puoleemme ja kurtistivat kulmiaan hieman kiusaantuneina. Luultavasti jotkut kokivat tuon edellämainitun ilon toisen tyhmyydestä. Assistentti oli hieman epätietoinen ja alkoi viimein selittää. Tässä vaiheessa minä kiusaannuin.
Kuuntelin, ja kaikki muutkin kuuntelivat, noin kolmen minuutin kertauksen siitä, mitä tehtävässä oli tehty. Katselin ympärilleni ja totesin, että ilmeisesti tässä ei ollut kenenkään mielestä mitään ihmeellistä. Samalla ystävällinen kaveri parin penkin päästä kumartui kuiskaamaan minulle, että "niin siis toi puolisylinterihän on vähän niinku tunturi ja sit..".
Assistentti katsoi selityksensä jälkeen minua kysyvästi. "Laskin leikkiä", vastasin painokkaasti.
Assistentti tuli pahalle tuulelle. Joku tyttö hihitti. Minua neuvonut kaveri sanoi "Ahh".
