Tämä kirjoitus ei nyt ole aivan täysin ajan hermoilla, mutta olen siitä näin jälkikäteen ihan tyytyväinen, sillä ajan hermoilla oleminen ei oikeastaan sovi tähän aiheeseen yhtään mitenkään.
Siispä:
Hiljan kirjoitettiin, että eräässä tutkimuslaitoksessa epäiltiin harjoitetun vilppiä. Muistanette? Muuan tutkija oli mahdollisesti vääristellyt tutkimustuloksia, jotta ne vastaisivat paremmin sitä, mitä haluttiin osoittaa. Muutakin siihen liittyi, enkä liene paras sanomaan asiasta enempää.
Tapaus aiheutti kuohuntaa. Kysyttiin: Voiko tieteeseen luottaa?
Olipa ärsyttävästi kysytty!
Näen sen näin: Muurahaispesä (tuo vertauskuvien Toyota HiAce) majoittaa valtavan määrän pieniä muurahaisia. Jokainen muurahainen tekee jotakin ja ajan kuluessa keko kasvaa. Jos pidämme analogiassamme keon kasvamista tavoiteltavana asiana ja otamme sen vertauskuvaksi tieteellisen tiedon kohoamiselle kohti uusia korkeuksia, voidaan yksittäistä tutkijaa verrata muurahaiseen.
Ja jos katsotaan yksittäistä muurahaista, huomataan, että se kulkee hajujälkeä seuraten muiden perässä, jää jumiin kummallisiin esteisiin, hukkaa suunnan, palaa takaisin, kiipeää toisen muurahaisen selkään, kulkee villasukissa käytävällä, unohtaa tiskata kahvimukin ja vääristelee tutkimustuloksia. Jos koko keon tulevaisuutta pitäisi arvioida tämän yhden (tai edes kolmen) muurahaisen perusteella, en olisi kovin luottavainen.
Mutta muurahaispesä vain kasvaa. Se kestää häröilyn ja erilaiset hallituskaudet. Riittävän moni muurahainen löytää neulasen ja kantaa sen kekoon aiempien neulasten päälle. Yhteisö muodostuu vahvemmaksi kuin osiensa summa. Sitä on kai emergenssi.
Uutiset tieteestä tehdään tietenkin ajan hermoilla, yksittäisistä asioista. Voiko tiedeuutisiin luottaa, voisi ilkeillen kysyä.
Pitää muistaa: on tiedettä ja on tiede.
