Olen ehkä saavuttanut epäaktiivisuudessani jo sen, että tuskin kukaan käy enää katselemassa, olenko kirjoittanut jotakin. Eikä siinä mitään.
En aio vedota mihinkään. Ei ole vain "hotsittanut".
Voisin kertoa tässä ihan lonkalta muutamia hassuja juttuja. Yksi hassu juttu oli NoMeansNo:n keikka. En ollut aikaisemmin juuri yhtyeeseen tutustunut, mutta eipä se haitannut, sillä kyseessä ei ollut kovinkaan vaikeasti avautuva artisti. On joitain pändejä, joiden keikalle on aivan turha (minun) mennä, mikäli on jättänyt turruttamatta korvansa ensin esiintyjän studioäänitteillä. Ja onhan se tietysti hauskaa tietää kaikki soitetut kappaleet, että voi laulaa mukana ja hypätä oikeassa kohtaa.
NoMeansNo:n lämmittelijöinä olivat Kometa ja Fun. Olin nähnyt Kometan aikaisemmin Keravan Aurinkomäellä noin 6,7,4 vuotta sitten enkä ollut osannut yhdistää. Tajusin nimittäin, että Kometan pojat ovat osittain samoja kuin Cleaning Womenin pojat. Hehe. Hassua. Eikö olekin? On.
Funia en oikein jaksanut, paitsi parin kappaleen kohdalla. Tähän voisi todeta, kun tuli mieleen, että eräässä V-lehdessä, josta en mielelläni sanoisi mitään hyvää, oli melko asiallisia hipaisuja tuntemattomampien suomalaisyhtyeiden, kuten Funin, suuntaan. Muutenkin jutut kyseisessä numerossa olivat vähän parempia kuin yleensä. Ehkä toimittajansa ovat älynneet, ettei ole kauhean hyvä idea yrittää matkia City-lehteä ja epäonnistua siinä. Suitsutuksiin en edelleenkään kyseisen tai kyseisten lehtien kohdalla ala.
Näkisin, että V-lehdellä voisi jopa olla saumaa pienellä Cityn matkimisellakin. On nimittäin melko harmittavaa, että joskus, kun City-lehdessä on aiheeltaan kiinnostava juttu, se on vedetty aivan läskiksi joko Ari "Ole nyt vittu hiljaa" Peltosen tai Tuomas Vimman tai Jaana Rinteen toimesta. Nämä kun eivät oikein osaa tehdä juttua pysymättä tekstissään henkilöinä mitenkään taka-alalla. Että jos V-lehti ottaisikin aina lähtökohdakseen City-lehden edellisen numeron ja tekisi kaikki jutut uudelleen, voisi lehti menestyä. Semmoinen "But seriously, folks.."-tyyppinen jatko Kaupunki-lehdelle.
Eiks ollukki kiva idis. Kylläpä ärsyttää kirjoittaa. Ärsyttääkö lukeakin? Tää vaan jatkuu.
Ai niin, se keikka. NoMeansNo olikin semmoinen hassu punk-yhtye, jossa vanhat ukot soittelee punkkia oikein ja täsmälleen rytmiin. Saako niin tehdä? Keikan hauskinta antia oli kuitenkin lavan edessä käyvä mylläkkä. Yht'äkkiä nimittäin katsahtaessani oikealle näin kuinka valtavat tynnyrimäiset äijät alkoivat kiihtyvällä tahdilla juoksennella ja pyöriä ympäri raivaamaansa pientä aluetta ja tönimään kaikin voimin kaltaisiaan, jolloin ei kenelläkään tuossa myllyssä pyörivällä ollut millään hetkellä täyttä kontrollia omaan massaansa. Alueen ympärillä olevat saivat silloin tällöin keskipakoilmiön voimasta sinkoutuvan jättiläisen niskaansa. Muutaman keilan kaadettuaan pallot nousivat taas jaloilleen ja alkoivat riehumisen uudestaan. Ihmiset hyppivät ja juoksivat ja tönivät ja kaatuilivat ja näyttivät aivan kuin märältä pyykiltä lingossa.
Sitten yksi kaveri kiipesi lavalle ja hyppäsi ihmisten käsien päälle. Kädet ohjasivat kaverin loivassa kulmassa kohti lattiaa.
Eräs pitkä poika kävi aina välillä myllyssä hyppimässä ja tönimässä. Pojan tyttöystävä oli kuitenkin tullut pojan mieliksi keikalle mukaan ja pojan täytyi aina välillä tulla silittämään tyttöä lapaluiden välistä. Sitten taas mentiin. Ihmettelen, jos tyttö näki pojan touhussa mitään järkeä. Seurasi vain puoliskonsa ilonpitoa äidillisen myötämielisesti.
Koska tästä tuli näin pitkä, en aio tuhlata enää muita hauskoja juttujani. Olen määrämitassa.
