Urheilumerkintä, jossa on tunnelma

Mikä sanoo "public static void main" ja "om du vill fånga den där exceptionen du ska skriva catch och sätta kooden som handlar dom.. så här" ja "vad ska ja nu skriva om jag vill printa alla indexer från den här arraylist"?

Istun sattumalta ruotsinkielisen Java-ohjelmointiryhmän laskuharjoituksissa ja yritän olla nauramatta ääneen. Koodausjargon ja ruotsin kieli sopivat yhteen kuin lastentarha ja monilääkeresistentti tuberkuloosi.

Olin tässä ihan vasta urheilukaupassa. Intersportissa ja Stadiumissa. Olen vältellyt urheiluväline- ja -vaatekauppoja (voiko tuolla tavalla laittaa noita viivoja?) yleensä viimeiseen asti, sillä en halua pukea päälleni niistä löytyviä kirkkaanvärisiä, tehokkaan pelkistettyjä ja ihanan funktionaalisia ulkoiluasuja. Olen aina tottunut (yläasteella päälle jääneen itsetunnonsuojelumekanismin johdosta) pitämään sellaisia urheilupoikia, joilla on aina edellämainittuun kuvaukseen sopivat vaatteet sekä jonkinlainen urheilukassi tai vastaavasti sporttinen Haglöfsin tai luoja ties minkä reppu ja parillisina päivinä sähly- tai jokin muu maila mukana, hieman yksinkertaisina.

Arvioni ei tietenkään pidä paikkansa. Kyllä minä sen tiedän. Kuitenkaan en halua näyttää urheilupojalta.

Urheiluvälinemyymälään astuessani muutun epävarmaksi. Tuntuu siltä kuin pitkä sammaritakki ja paksu neule antaisivat jokaiselle gasellin lailla loikkivalle Nike Sportwear -mainokselle aiheen ylemmyydentuntoon.

"Tuopa ei taidakaan osata urheilla"

Hävettää pyytää myyjältä apua, kun ei osaa sanoa, mihin sisäliikuntalajiin erityisesti haluaisi sisäpelikenkien olevan suunniteltu. Pitäisikö olla sählykengät ja futsal-kengät erikseen? Koripalloa ei voi pelata samoissa tamineissa kuin lentopalloa. Ympärillä aktiiviset liikuntaihmiset kyselevät asiantuntevasti kenkien sivuttaissuunnassa antamasta tuesta ja iskunvaimennuksesta päkiän kohdalla. Kengän pohjan urakuvio voi ratkaista tennisottelun.

Hyväksi katsomani sääntö ostaa aina toisiksi halvimmat surkastuu äkkiä rusinaksi.

Kokeilen toisiksi halvimpia. Tunnen (olemattomat) katseet selässäni. Ympärillä hapenottokykyiset ja ulottuvat vartalot kaartuvat yli hyllyjen kurkkien kuinka surkuhupaisasti kokeilen kenkäni sopivuutta ja kuinka vanhat varsikenkäni rispaantuneine nauhoineen makaavat kenkälaatikoiden vieressä ja kuinka hikoilen neuleessani, eivätkä sisäpelitossut näytä yhtään hyvältä farkkujen kanssa.

Katsovat kuin klassisen musiikin kriitikot ehkä katsovat henkilöä, joka on innostunut sattumalta "Kultaisiin hetkiin" -levyltä löytämästään Vivaldin Keväästä.

Enkä tiedä lainkaan minkälaiset shortsit pitäisi olla. Onko niitäkin eri lajeille? Haluaisin ehkä aika pitkät ja mustat ja kevyet. Voiko sillä tavalla kysyä? Sovituskopissa vedän shortsit päälleni enkä osaa muodostaa mielipidettä. Mieleeni muistuu vain liikuntasalin parketti. Pukuhuoneen haju. Kylmät ja hikiset pakarat.

Mutta kentällä tuntui hyvältä. Juoksin minkä jaloista lähti. Harhautin, syötin, karvasin. Huusin "kato laita!". Tunsin kuinka hiki valui virtana hiuksista ja paita liimaantui selkään.

Kotona asetin kengät nätisti ja paidan kuivumaan. Venytellessä soi Gravenhurst.

Lehmänlämmin hetken tavoittava arkipäivämerkintä

Kokeilenpa ihan merkitä tällä tavalla huolettomasti ilman suurempia suunnitelmia julistaa mitään. Tällä tavalla "näen ikkunastani oravan" -tyylisesti.

Olen arkkitehtein ATK-luokassa. Olen täällä usein silloin, kun haluan skannata jotain. Nyt minulla on paljon skannattavaa. Ostaisin skannerin kotiin, jos se mahtuisi johonkin. Täällä on joskus ollut sellainen iso A3-skanneri, mutta nyt ei ole. En tiedä mahtuvatko skannattavat asiani tuohon pieneen. Eikä sekään selviä ennen kuin tuo tyttö on lopettanut reittioppaan tutkimisen.

Ärsyttää, kun jotkut menevät skannerilla tai muulla kyseisen tietokoneen ainutlaatuiseksi tekevällä laitteella varustetulle koneelle tekemään jotakin, jonka voisi tehdä millä tahansa muulla koneella. Täällä on arviolta 20 konetta vapaana.

Voisin taivaltaa kauas Maarintalolle. Siellä on ainakin A3-skanneri. Maarintalo on täynnä ATK-luokkia ja se on aina auki. Siis aina. Siellä on mainio tehdä kouluhommia, jos on tarpeen tehdä ne viime tingassa.

Nyt tyttö sulki reittioppaan. Tyttö puhui ulkomaalaisen miehen kanssa espanjaa. Tyttö on varmasti itsekin ulkomaalainen. Ulkomaasta.

Ulkona on kylmä. Siksi vielä odotan. Polkisin Maarille noin kolmessa minuutissa. Aamulla satoi hieman lunta. Sanottiin, että tänään sataisi 20cm. 19,98cm puuttuu vielä.

Mietin joskus, että olisi hauskaa, jos lumi tulisi pilvestä alas kerralla. Ensin olisi pilviä, jotka muuttuisivat äkisti lumeksi. Taivaalta putoaisi kerralla iso 30cm paksu lumipatja. Humps. Ja sitten paistaisi aurinko. Menisiköhän jotain rikki? Mitähän lapsille kävisi. Nuoskalumi katkaisisi varmasti niskat. Niks naks.

Vesi jos noin tulisi, voisi olla vakavampi. Tai rakeet. Mene ja tiedä.

Tytöllä onkin nyt Photoshop auki. Turha äsy. Pitäisiköhän lähteä.

Kerron vielä. Olin väsyneenä eilen kaupassa. Pääsin juuri ja juuri sisälle kauppaan, kun silmäni osuivat hintakylttiin, jossa seisoi: omenapäärynä. Sain hillittömän nauruhepulin.

Nojasin kaupan ovenkarmiin ja käkätin hetken silmät kiinni. Kun kanssamatkustajani sai minut viimein vakuutettua siitä, ettei omenapäärynöissä ole mitään hauskaa, käännyin takaisin hyllyä kohti päästäen vielä sellaisia naurunjälkeisäännähdyksiä. Vilkaisin uudelleen hyllyä, ja näin toisen kyltin: ananaskirsikka.

Hepuli alkoi alusta.

Tyttö ei ole vieläkään lopettanut. Minä lopetan silti. Lienee viisainta skannata toisaalla.