Urheilumerkintä, jossa on tunnelma

Mikä sanoo "public static void main" ja "om du vill fånga den där exceptionen du ska skriva catch och sätta kooden som handlar dom.. så här" ja "vad ska ja nu skriva om jag vill printa alla indexer från den här arraylist"?

Istun sattumalta ruotsinkielisen Java-ohjelmointiryhmän laskuharjoituksissa ja yritän olla nauramatta ääneen. Koodausjargon ja ruotsin kieli sopivat yhteen kuin lastentarha ja monilääkeresistentti tuberkuloosi.

Olin tässä ihan vasta urheilukaupassa. Intersportissa ja Stadiumissa. Olen vältellyt urheiluväline- ja -vaatekauppoja (voiko tuolla tavalla laittaa noita viivoja?) yleensä viimeiseen asti, sillä en halua pukea päälleni niistä löytyviä kirkkaanvärisiä, tehokkaan pelkistettyjä ja ihanan funktionaalisia ulkoiluasuja. Olen aina tottunut (yläasteella päälle jääneen itsetunnonsuojelumekanismin johdosta) pitämään sellaisia urheilupoikia, joilla on aina edellämainittuun kuvaukseen sopivat vaatteet sekä jonkinlainen urheilukassi tai vastaavasti sporttinen Haglöfsin tai luoja ties minkä reppu ja parillisina päivinä sähly- tai jokin muu maila mukana, hieman yksinkertaisina.

Arvioni ei tietenkään pidä paikkansa. Kyllä minä sen tiedän. Kuitenkaan en halua näyttää urheilupojalta.

Urheiluvälinemyymälään astuessani muutun epävarmaksi. Tuntuu siltä kuin pitkä sammaritakki ja paksu neule antaisivat jokaiselle gasellin lailla loikkivalle Nike Sportwear -mainokselle aiheen ylemmyydentuntoon.

"Tuopa ei taidakaan osata urheilla"

Hävettää pyytää myyjältä apua, kun ei osaa sanoa, mihin sisäliikuntalajiin erityisesti haluaisi sisäpelikenkien olevan suunniteltu. Pitäisikö olla sählykengät ja futsal-kengät erikseen? Koripalloa ei voi pelata samoissa tamineissa kuin lentopalloa. Ympärillä aktiiviset liikuntaihmiset kyselevät asiantuntevasti kenkien sivuttaissuunnassa antamasta tuesta ja iskunvaimennuksesta päkiän kohdalla. Kengän pohjan urakuvio voi ratkaista tennisottelun.

Hyväksi katsomani sääntö ostaa aina toisiksi halvimmat surkastuu äkkiä rusinaksi.

Kokeilen toisiksi halvimpia. Tunnen (olemattomat) katseet selässäni. Ympärillä hapenottokykyiset ja ulottuvat vartalot kaartuvat yli hyllyjen kurkkien kuinka surkuhupaisasti kokeilen kenkäni sopivuutta ja kuinka vanhat varsikenkäni rispaantuneine nauhoineen makaavat kenkälaatikoiden vieressä ja kuinka hikoilen neuleessani, eivätkä sisäpelitossut näytä yhtään hyvältä farkkujen kanssa.

Katsovat kuin klassisen musiikin kriitikot ehkä katsovat henkilöä, joka on innostunut sattumalta "Kultaisiin hetkiin" -levyltä löytämästään Vivaldin Keväästä.

Enkä tiedä lainkaan minkälaiset shortsit pitäisi olla. Onko niitäkin eri lajeille? Haluaisin ehkä aika pitkät ja mustat ja kevyet. Voiko sillä tavalla kysyä? Sovituskopissa vedän shortsit päälleni enkä osaa muodostaa mielipidettä. Mieleeni muistuu vain liikuntasalin parketti. Pukuhuoneen haju. Kylmät ja hikiset pakarat.

Mutta kentällä tuntui hyvältä. Juoksin minkä jaloista lähti. Harhautin, syötin, karvasin. Huusin "kato laita!". Tunsin kuinka hiki valui virtana hiuksista ja paita liimaantui selkään.

Kotona asetin kengät nätisti ja paidan kuivumaan. Venytellessä soi Gravenhurst.