Aktivoituminen

Ennen kuin joku tulee tänne nostamaan lipun puolitankoon, osoitan elonmerkin.

Kas tässä.

Jotenkin luentojen alkaminen vaikuttaa siihen, että alkaa taas tehdä mieli puuhastella kaikennäköistä, kuten ylläpitää verkkoidentiteettiä. Silloin, kun on enemmän vapaa-aikaa ja vallitsee nk. loma, ei luonnollisestikaan tule tehtyä mitään. Vimmainen väsäily alkaa silloin, kun aika on säännönmukaisesti rajoitettua ja tämä taas johtaa katkeraan kiireen kiroiluun.

Olen hyvä hukkaamaan aikaa, mutta hukatun ajan muisteleminen aiheuttaa vakavaa kiusaantumista. Sanalla ajanhukka en tarkoita illanviettoa kapakassa tai saunomista tai hyvin syömistä tai muutakaan, mistä tulee hyvälle tuulelle. Ne eivät suinkaan ole ajanhukkaa. Ajanhukkaa sen sijaan on kahden tunnin YouTube-naksuttelusessio, osittain ehkä Wikipedian eteen lamaantuminen, kaiken maailman ihme eteentulevien uusien blogien lukeminen, tenttitulosten odottaminen ja muut sellaiset toiminteet, joiden tulos on vain nuutunut olo ja kulunut aika ja joihin yleensä liittyy itsetarkoituksellinen tietokoneruudun katselu.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen kuluneeseen lomaan, sillä sain aikaan lyhytelokuvan tapaisen. Tarvitsen suorituksia. Tai oikeastaan tarkoituksellista toimintaa. Aika ilman tarkoituksellista toimintaa on mennyt hukkaan.

Voitte kuvitella, että suuri taipumus tarkoituksettomaan toimintaan eli laiskuus yhdistettynä edelläkuvattuun asenteeseen ja arvotukseeen (ei arvoitukseen) johtaa väistämättä aika-ajoin alakuloon.

Nyt ei kuitenkaan ole alakulon aika. Huomasin verratessani suorittamiani opintoja opintosuunnitelmaani, että olen opinnoissani pidemmällä kuin olin ajatellut. Lisäksi tämän kevään aikana saattaa jopa riittää aikaa askarteluun. Voin olla tyytyväinen myös siitä, että olen kovaa vauhtia saamassa aikaiseksi blogimerkinnän, jonka puuttuminen on aika ajoin.

(Meinasin kirjoittaa "ollut kivenä kengässä", mutta sitten se alkoi maistua. (Meinasin kirjoittaa "puulta", mutta antakaa anteeksi, en ole kirjoittanut vähään aikaan.))

Luentojen alkamisessa on myös se hyvä puoli, että luennoilla tulee piirreltyä. Piirrokset voi sitten kotona jalostaa joksikin muuksi ja aika harvasta asiasta voi olla itseensä niin tyytyväinen kuin itseätyydyttävän kulttuurinpalasen tuottamisesta.

Tänään piirsin sarjakuvan luennolla. Luento oli isossa salissa ja siellä oli paljon opiskelijoita. Ihmisiä nauratti, kun luennoitsija halusi, että jokainen sanoo oman nimensä ja jotain itsestään ja väitti tällä tavoin yrittävänsä opetella jokaisen nimen. Se tuskin onnistui, mutta enpä ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, kuinka hyvän hengen luentosaliin luo tuollainen päiväkerhosta ja muistakin kerhoista tuttu yksinkertainen nimikierros. Ehkä tuon hengen tunteminen oli vain oma oikkuni, tiedä sitten. Mutta juku, että siellä oli monesta maasta ihmisiä. Ainakin

-Ranskasta
-Saksasta
-Sloveniasta
-Bulgariasta
-Venäjältä
-Kiinasta
-Kiinasta
-Kiinasta
-Ameriikasta
-Malesiasta
-Indonesiasta
-Bangladeshistä
-Espoosta
-Espanjasta
-Itävallasta