keskiviikko 1. marraskuuta 2006

Lehmänlämmin hetken tavoittava arkipäivämerkintä

Kokeilenpa ihan merkitä tällä tavalla huolettomasti ilman suurempia suunnitelmia julistaa mitään. Tällä tavalla "näen ikkunastani oravan" -tyylisesti.

Olen arkkitehtein ATK-luokassa. Olen täällä usein silloin, kun haluan skannata jotain. Nyt minulla on paljon skannattavaa. Ostaisin skannerin kotiin, jos se mahtuisi johonkin. Täällä on joskus ollut sellainen iso A3-skanneri, mutta nyt ei ole. En tiedä mahtuvatko skannattavat asiani tuohon pieneen. Eikä sekään selviä ennen kuin tuo tyttö on lopettanut reittioppaan tutkimisen.

Ärsyttää, kun jotkut menevät skannerilla tai muulla kyseisen tietokoneen ainutlaatuiseksi tekevällä laitteella varustetulle koneelle tekemään jotakin, jonka voisi tehdä millä tahansa muulla koneella. Täällä on arviolta 20 konetta vapaana.

Voisin taivaltaa kauas Maarintalolle. Siellä on ainakin A3-skanneri. Maarintalo on täynnä ATK-luokkia ja se on aina auki. Siis aina. Siellä on mainio tehdä kouluhommia, jos on tarpeen tehdä ne viime tingassa.

Nyt tyttö sulki reittioppaan. Tyttö puhui ulkomaalaisen miehen kanssa espanjaa. Tyttö on varmasti itsekin ulkomaalainen. Ulkomaasta.

Ulkona on kylmä. Siksi vielä odotan. Polkisin Maarille noin kolmessa minuutissa. Aamulla satoi hieman lunta. Sanottiin, että tänään sataisi 20cm. 19,98cm puuttuu vielä.

Mietin joskus, että olisi hauskaa, jos lumi tulisi pilvestä alas kerralla. Ensin olisi pilviä, jotka muuttuisivat äkisti lumeksi. Taivaalta putoaisi kerralla iso 30cm paksu lumipatja. Humps. Ja sitten paistaisi aurinko. Menisiköhän jotain rikki? Mitähän lapsille kävisi. Nuoskalumi katkaisisi varmasti niskat. Niks naks.

Vesi jos noin tulisi, voisi olla vakavampi. Tai rakeet. Mene ja tiedä.

Tytöllä onkin nyt Photoshop auki. Turha äsy. Pitäisiköhän lähteä.

Kerron vielä. Olin väsyneenä eilen kaupassa. Pääsin juuri ja juuri sisälle kauppaan, kun silmäni osuivat hintakylttiin, jossa seisoi: omenapäärynä. Sain hillittömän nauruhepulin.

Nojasin kaupan ovenkarmiin ja käkätin hetken silmät kiinni. Kun kanssamatkustajani sai minut viimein vakuutettua siitä, ettei omenapäärynöissä ole mitään hauskaa, käännyin takaisin hyllyä kohti päästäen vielä sellaisia naurunjälkeisäännähdyksiä. Vilkaisin uudelleen hyllyä, ja näin toisen kyltin: ananaskirsikka.

Hepuli alkoi alusta.

Tyttö ei ole vieläkään lopettanut. Minä lopetan silti. Lienee viisainta skannata toisaalla.

6 kommenttia:

  1. Ihan hyvä tuli.
    Lisää näitä jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos rohkaisusta. Silloin tällöin tuntuu.

    VastaaPoista
  3. Kyllähän tämä on varsin mainio. Pitää ehkä itsekin joskus kokeilla.

    Kunhan saisi ensiksi pari muuta merkintää ja "valokuvagallerian" eetteriin.

    VastaaPoista
  4. Voi kuule Jussi, saat ensin pari muuta merkintää nimenomaan tällä tavalla.

    Antille b erinomaisesta tajunnanvirtamerkinnästä. Olen nähnyt (ja tehnytkin) niistä paljonpaljon huonompia esimerkkejä.

    VastaaPoista
  5. Kehutte, että korvat punajaa. Tuskin uskaltaa enää uudelleen yrittääkään tässä hän.

    Kiitoxii.

    VastaaPoista
  6. Mutta sitäpä, että tajunnanvirtaa on sikäli huono kirjoittaa, että täytyy kirjoittaa juuri silloin, kun tajunta virtaa. Notkeasti jopa. Joskus tai yleensä on huono hetki. Riippuen.

    VastaaPoista