Tutkijain mielenlaadusta

Olen töissä tietyssä tutkimuslaitoksessa, jonka eräässä työhuoneessa, jonka kokonsa puolesta voisi mitoittaa kahdeksi yhden hengen työhuoneeksi, työskentelee harvassa hapessa minun lisäkseni viisi henkilöä. Työhuoneeseen pääsisi kahdesta ovesta, mikäli toisen edessä ei olisi kirjahyllyjä.

Eräänä päivänä kuitenkin eräs huoneessamme työskentelevistä tutkimusapulaisista yritti hajamielisyyksissään tulla huoneeseen tuosta kirjahyllyn takana olevasta ovesta. Eräs työnsi ja töni ovea niin, että hylly vaappui vaarallisesti vieressä työskentelevän tutkimusapulaisen henkeä uhaten. Viimein hyllystä ja meistä muista alkunsa saanut mekkala ujui erään tajuntaan ja tämä herkesi ryskäämästä ja pyysi nöyrästi anteeksi.

Nokkelana poikana tulostinkin tulostimella A4-kokoisen vaakatasoon asetellun paperin, jossa luki


---------------------------
|                         |
|                         |
|     Tämä ei ole ovi.    |
|   This is not a door.   |
|                         |
|                         |
---------------------------

Kiinnitin lapun teipillä oveen, josta kulkeminen ei ollut hyllyn takia mahdollista.

Kului päivä ja lapun viereen oli ilmestynyt kuva Pyynö-jäniksestä, joka sanoo "Pyynö ei nyt kans tajuu.". Lisäksi työkaverini oli kirjoittanut tyylikkään mustavalkoiseen lappuun vulgääristi lyijykynällä tekstin "Onpa".

Tutkimusryhmämme vetäjää tekstini nauratti. Myöhemmin hän kuitenkin kehotti miettimään, pitäisikö teksti muuttaa muotoon "This is a door but should not be used as a door".

Tänään kahvitauolla eräs jatko-opiskelija, jonka kanssa en ollut ennen keskustellut, otti asian myös puheeksi. Paljastui, että hän juuri oli tuonut Pyynön ihmettelemään ovessa olevaa väitettä. Hän käytti viestistä muistaakseni määrettä "harhaanjohtava" ja ehdotti viestin korvaamista. Pieni asiaan kuuluva leukailuni epäeksaktiuden sietämättömyydestä sai jatko-opiskelijan vain pyörimään tuolissaan vaivautuneena.

Tässä vaiheessa tajusin, että asia ilmeisesti häiritsee jollain selittämättömällä tavalla kollegoitani. Olisiko siis niin, että eksaktin luonnontieteen parissa työskentelevistä ihmisistä olisi hyvin vaikeaa ohittaa ilmeistä, jopa irvokkuudessaan äärimmäistä röyhkeyttä osoittavaa epätotuutta reagoimatta siihen mitenkään.

Pieneksi pilaksi ja vain äärimmäisen vaatimattomaksi, pilke silmäkulmassa tehdyksi aivojipoksi suunnittelemani (tai mieluumminkin vain ehkä sutkauttamani, sillä tietoiseen ja ilmeiseen misinformaatioon perustuva vain lievästi ilkikurinen leikinlasku on toki iskostunut vuosien mittaan jo osaksi viestintääni) tiedote onkin alkanut levittää epävarmuutta kuin mustaa, pistävää savua pitkin laboratorion käytäviä. On kuin pieni demoni istuisi taivaallisen autuuden kaupungissa ja nauraa käkättäisi kellotapulista pitkiä rikkipitoisia klimppejä maahan sylkien.