Olen taas ajan tasalla kliffasti kuin vastikään nuortunut perheenisä.
Kyllähän se nyt tietysti on huomattu, että kaikki kuvaavat kaikilla ulottuvilla olevilla kuvantallennuslaitteilla kuin viimeistä päivää. Mutta tulin tässä äskettäin ajatelleeksi, että nykyisellä valokuvausvillityksellä on varmasti paljonkin yhteistä seitsemänkymmentäluvun puolivälin vastaavaan.
Enkä nyt puhu kameroista kännyköissä tai taskuissa vaan järjestelmäkameroista. Melkein joka kodissa pölyttyy vanha Canoni tai Pentaxi, joka on ostettu silloin, kun ensimmäistä kertaa "ammattilaisten" järjestelmärungot halpenivat kuluttajien hamstrattavaksi. Valokuvauskurssit täyttyivät, jokainen kulki ylpeänä kameralaukku olalla ja osasi sanoa aukoista ja valotusajoista.
Ja nyt taas. Digijärkkäreiden hinnat ovat kohtuullisia, joka toisella sellainen roikkuu olalla kauniina kesäpäivänä Espalla. Valokuvauslinja on TAIKin suosituimpia. Valokuvausta ilmoittaa harrastavansa melkein jokainen ja lehtien sivut täyttyvät erihintaisista objektiiveistä.
Eikä siinä mitään. Ilman sarvia ja hampaita tämä. On minullakin kamera. Ja valokuvaus on hienoa. Toisen ottama kuva ei onneksi ole toiselta pois.
Mutta löytyykö jälleen kolmenkymmenen vuoden kuluttua melkein joka kodista lapsille leikkikaluksi vanha järkkäri, kuten nyt. Ja voiko tämän hetken digitaalikameroilla kuvata vielä kolmenkymmenen vuoden päästä, kuten tuolla äidin vanhalla Canonilla. Löytyykö yhteensopivaa muistikorttia, kuten nyt löytyy filmiä. Entä onko kolmenkymmenen vuoden päästä USB- tai FireWire-piuhoja. Kiinnostaako ketään enää joku 10 megapikseliä?
Nykyisen optiikan voinee vielä kiinnittää tulevaisuuden runkoihin, mutta pelkäänpä, että varmemmin kuin tämän päivän muistikortteja, saa tulevaisuudessa mustavalkofilmiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti