Haaveilua

Kesällä on sitten aikaa tehdä "proggiksia".

- soittaa ja nauhoitella
- kuvata jotakin
- tehdä mikrofoneja
- tehdä kirjahylly
- aloittaa analogisyntetisaattorin teko
- maalata
- matkustaa
- järjestää Suuret Juhlat
- levätä ja makoilla
- lukea kirjoja
- tehdä pitkä pyöräretki
- käydä festareilla

Kesä on joka kerta lyhyempi kuin luulen. Kesä on viime vuosina ehtinyt mennä alta pois ilman, että olen tajunnutkaan. Ennen, joskus pienenä, kesä oli valtava, lähes loppumaton auringonpaisteen, uimisen, valvomisen ja kavereiden kanssa leikkimisen täyttämä jakso, jolloin ei koskaan tiennyt, mitä päivää viikosta elettiin. Tuo muistikuva harhauttaa päätäni edelleen. Ei kesällä ole oikeasti aikaa tehdä noita kaikkia asioita.

Suurin onglema tietysti on se, että nykyään täytyy tehdä kesällä töitä. Paljon helpompaahan se toki on kuin opiskelu, jolloin koko ajan on sellainen tunne, että pitäisi tehdä jotakin. Kuitenkin kesä on supistunut muutamiin äkäisiin toiminnan kyllästämiin viikonloppuihin, jolloin otetaan kesästä irti viikkojen edestä. Muuten sitten oleillaankin toimistoissa, valitetaan, kun ilmastointi ei kestä ja puhutaan terasseista.

Asia tuskin muuttuu paremmaksi. Kesästä tulee vain lyhyempi. Elämästä suurin osa kuluu toimeen tulemiseen. Ehkä silloin tällöin jaksaa aloittaa proggiksen.

Mutta onneksi aikuisena, omassa talossa, on iso autotalli.

Autotallissa on ainakin höyläpenkki, pystypora, kolvi, oskilloskooppi, MIGi, sahoja, sirkkeli, komponentteja, tikkataulu, piilopullo, hylsysarja, puutavaraa, ruuveja, metalliromua, punainen Volvo Amazon, laastaria, sohva, nauhuri, rummut, trumpetti ja rokkia.

Ja valmis analoginen syntetisaattori.