Maailmassa sitkeästi pysyviä epäkohtia

En tahtoisi ikävystyttää teitä, rakkaat lukijat (jos teitä enää on, nyttemmin on alkanut vaikuttaa siltä, että innostus blogeihin niiden henkilöiden keskuudessa, joiden innostukseen aloitusvaiheessa tartuin, on jokseenkin hiipunut sekä luku- että kirjoitusmielessä, kumpi sitten hiipui ensin, ehkä kirjoitusmieli ja tästä johtuen into tarkistaa bloita uusien merkintöjen varalta on pienentynyt, olisi ehkä hauskaa lopettaa koko kappale tähän).

Oli puhetta, että voisi siirtyä ytimekkäämpään ilmaisuun. Lyhyitä lauseita. Jatkan.

Teitä ei varmastikaan tietokonenörttijutut kiinnosta. Yrittäkää silti. Aion valittaa nimittäin. Saan eräästä tietokoneasiasta näppylöitä. Saan aika monesta tietokoneasiasta näppylöitä. Mutta tämä asia on universaali. Samanlaisia näppylöitä saa muualtakin. Ei tarvitse osata ATK:ta. Ei sinunkaan. Eikä tarvitse sanoa teekkariksi. Hei. Sentään.

Sama kuin parkkipaikalla. Kun on iso parkkipaikka, autot laitetaan huolimattomasti. Isoja välejä. Sitten ei mahdu enää, vaikka mahtuisikin oikeasti. Tai yläkomero. Paiskotaan vain tavaroita. Sitten ne vyöryvät niskaan kun oven avaa.

Tai rahat. Jos on tosi paljon rahaa, ollaan hölmöjä. Ostetaan Lamborghini. Perustetaan keilahalli. Ja kohta ei ole enää rahoja. Tai meri. Meri on niin iso, ettei sieltä erotu pullonkorkki. Eikä autonrengas. Eikä pesukone. Korkeintaan tuhannet kuutiot öljyä erottuu. Sen voi viskata jos se on pienempi.

Tai tietokone. Niin. Se on taas tehokkaampi kuin kaksi vuotta sitten. Toimivatko ohjelmat nopeammin? Ei. Miksei? Koska ne ovat uusia. Uudet ohjelmat ovat hitaampia kuin edelliset. Ne on tehty huonommin. Ei tarvitse tehdä paremmin, sillä tietokoneet ovat taas tehokkaampia.

Ihmiset tekivät taulukkoja ja asiakirjoja myös vuonna 1995. Miten ihmeessä?

Tällaiset mekanismit pitävät kasvun yllä.