Epänormaalia

Hehheh. Minullepa ei ole koskaan asetettu meemihaastetta. Eikä - toivon näin - ikinä asetetakaan. Vaaraa ennalta ehkäistäkseni kerron itsestäni jo nyt viisi omituista tapaa. Pyytämättä! Miettikääpä sitä.

Syyttäkää vain plagioinnista! Minä kyllä kestän moisen.

1. Tehtyäni tarpeeni, yleensä sievän pienen, kahdesta tai kolmesta osasta koostuvan sommitelman, tapaan raapia sen päälle hiekkaa noin puolen metrin säteeltä teoksen ympäristöstä. Yleensä hiekkalaatikkoni reunat tulevat puolen metrin matkalla jo vastaan, mutta sepä ei minua haittaa vaan raavin siinä tapauksessa hiekkalaatikkoni laitoja, kylpyhuoneen kaakelia, suihkukaapin seinää. Joskus, kun olen kakannut aivan laatikon reunaan, kynteni yltävät jopa jalkakylpylaitteen karheaan muoviin.

2. Kuljetan raajani korvan taakse ja nuolen sitä. Tämän jälkeen nuolen yleensä jotain muuta paikkaa kehossani. En tiedä miksi. Tarve edellä kuvattuun aktiin kasvaa synnyttyään eksponentiaalisesti, enkä lopulta enää voi vastustaa sen tyydyttämistä, vaikka tiedän näyttäväni tyhmältä. Onko jossain määrätty, että näin tulee tehdä?

3. Joskus istuessani letkeästi akvaarion lampun päällä ja katsellessani saaliiksi hyvin kelpaavia parvekkeella ilkkuvia varpusia, saatan ojentaa eturaajani akvaarion vieressä olevan jukkapalmun lehdelle. Lehti niiaa ihanasti painon alla. Nostan hieman, lehti seuraa. Painan taas alas. Säilytän koko ajan kosketuksen kasviin. Ylös, alas, ylös alas. Monta minuuttia.

4. Yöllä, kun kaikki muut nukkuvat, on minulla joskus tapana alkaa raapia jotakin pystysuoraa pintaa. Jatkan tätä, kunnes joku herää ja huomauttaa raapimisesta kuuluvan äänen häiritsevyydestä. Saatanpa joskus pilan päiten vaatia useammankin huomautuksen.

5. Kun saan kiitospalan, kierin sen päällä.