Kömpelyyttä

Ei ollut tarkoitus harrastaa täällä tällaisia "rakas päiväkirja" -tyylisiä merkintöjä, mutta kuinkas kävi. Nyt saatte nimittäin luettavaksenne kertomuksen siitä, kuinka minun kahdeskymmenesseitsemäskolmattani alkoi.

No,

Näin noin seitsemän aikaan unta, jossa heräsin ja katsoin kelloa. Huomasin nukkuneeni melko pitkään; kello oli 16:24. Nousin hädissäni ylös ja laitoin tietokoneen ja television päälle. Tietokoneen kello oli 12:36 ja television teksti-tv:n kello 17:55. Heräsin viimein piinaavasta unestani oikeasti kello seitsemän. Noin. Jäin kuitenkin punkan pohjalle rötväämään, kuten armeijassa sanottiin.

Nousin ylös viimein noin puoli yhdeksän, kun muistin, että kirjastosta viikonlopun yli lainassa ollut kurssikirja piti palauttaa yhdeksäksi. Olin edelleen väsynyt. Petasin sängyn, pesin hampaat ja menin tekemään aamupalaa. Muistin, että minun pitäisi palauttaa myös ne noin viisitoista levyä, jotka minulla oli kirjastosta lainassa. Nappasin levyt muovipussiin. Eväitä tehdessä tiputin astiakaapista valkoisen kulhon lavuaariin. Rikki meni. Sain myös haavan sormeen.

Ehdin juuri ja juuri kirjastoon. Sitten töihin. Olin juuri menossa suojatien yli, kun huomasin, että viereiseltä bussipysäkiltä lähtisi 550 suoraan työpaikkani eteen. En koskaan käytä bussia työmatkaan, koska se on noin kilometri, jos sitäkään, mutta nyt kello oli niin paljon ja hitto kun sattui sopivasti. Käännyin kannoillani ja ponkasin juoksuun. Jalka lipesi jäätä pitkin, polvi kohtasi asvaltin ja valtavan momentin saanut levyjä täynnä oleva muovikassi osui melko suurella voimalla suoraan asvalttiin. Onnuin bussiin.

Kuljin bussin käytävää muovipussi oikeassa kädessäni, huomasin paikan, meinasin istahtaa. Meinaamiseksi jäi; haurastunut muovipussi päästi pohjansa läpi kaikki jo äskeisestä iskusta vaurioituneet kirjaston levyt bussin kuraiselle lattialle. Ehkä kolme levykoteloa onnistui pitämään sisältönsä. Kirosin voimakkaasti ääneen. Kaksi säälivää naishenkilöä auttoi minua kasaamaan levyt laukkuuni. Lattialla lojui myös kiireessä syömättä jääneen aamupalan osasia. Juusto. Kurkku. Vähän ruisleipää. Onneksi muovipurkkiin oli jäänyt vielä pizzanpala.

Levyt eivät ehkä ole ihan pilalla. Yhdestä havaitsin naarmun, jonka lähes varmasti aiheutin. Levy soi kuitenkin. Muovikoteloista muutama on hyvin surullisessa kunnossa. Uusi muovikotelo maksaa kirjastossa 1,70€. Hinnassa näkyy ilmeisesti kirjaston tarran liimaukseen kuluvan työajan kustannukset.

Kello on vasta yksitoista. Kirjoitan lisää, jos jotain tulee. Yksi potentiaalinen vaaratekijä on nimittäin olemassa. Sain työpaikaltani vanhan prosessorin, jonka aion illalla asentaa ikuisuusprojektitietokoneeseeni. Jos tietäisitte projektin synkän historian, voisitte ehkä jo maalailla mieleenne herkullista tilannekomiikkaa. Sain nimittäin kerran tuota samaista konetta viritellessäni 220V jännitteen purkautumaan näytönohjaimen ja scart-liittimen kautta television läpi sillä tuloksella, että kaikki television kondensaattorit poksahtivat samaan aikaan.

TV-korjaaja ei kuulemma koskaan ollut nähnyt vastaavaa.