Mielipidekirjoitus

Tiedättekö..

On muuten aika intiimiä aloittaa merkintä kysymällä 'Tiedättekö?'. Aivan kuin kaikki lukijani olisivat minulle entuudestaan tuttuja ja tässä jakaisin heidän kesken toverillisesti mielipiteitäni ja kokemuksiani. Tietystikään näin ei ole vaan giganttiset lukijamassani ovat silmissäni pelkkää lihaa. Kylmää, internetin kolmessa Kelvinissä jäähtynyttä hiljaista lihaa.

Tiedättekö, kun joskus rikkuu se kuvitelma, että ihmisillä noin keskimäärin olisi jokin selko asioista ja järkeä päässä, kuten niillä ihmisillä, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä. Tämän kuvitelman rikkuminen kuitenkin tuntuu todella pahalta. Uskoni mihinkään ihmisistä lähtevään rakentavaan ja hyvään katoaa hetkeksi täysin. On kuin, jos sallitte, matto vedettäisiin alta.

Yleensä pettymystä aiheuttaa joidenkin vastahakoisuus kyseenalaistaa mielipiteitään. Ummehtuneiden käsitysten annetaan homehtua rauhassa fakki-idiootin ajukopassa ilman, että ainuttakaan alkuperäistä ajatusta vaihdettaisiin uuteen. Nuo käsityksetkin ovat yleensä syntyneet aiempien valveutumattomien käsitysten harhauttamina ja niiden muodostamille huterille perustuksille. Tämän rakennusanalogian puitteissa voisi kuvitella, että jonkin perustavaa laatua olevan käsityksen korjaantuminen aiheuttaisi virheellisen ajatusrakennelman sortumisen, mutta näin ei kuitenkaan valitettavasti käy.

Kun joutuu puheisiin ihmisen kanssa, jonka ajattelun tynnyrimäisyys tulee jokaisessa mielipiteessään vastaan, sitä yleensä tulee vain oltua hiljaa tai myötäiltyä kieroutuneen logiikan vyöryessä ilmoille kaikessa ehdottomuudessaan. Joskus tekisi mieli alkaa oikoa. Se on kuitenkin urakka, jonka lopputuloksena on yleensä vain turhautuneisuutta ja pahaa mieltä. Oikoessa kun tietysti tulee loukattua, koska mielipiteet on survottu syvälle persoonaan vaikka niiden päin vastoin tulisi olla alati liikkuvaa ja muuttuvaa virtaa.

Mielipiteiden muodostamisessa ihmisten tulisi olla suorastaan opportunistisia. Kun parempi ilmaantuu, saa vanha jäädä. Tämä tietenkin olettaen, että mielipiteiden paremmuuden arviointi perustuu johonkin. Enkä nyt tarkoita sitä, että mielipide täytyy valita siten, että sen ilmaisemisesta oikeassa paikassa olisi mahdollisimman paljon hyötyä. Ilkikuriselle tulee tästä tietysti politiikka mieleen. Politiikassa mielipiteet arvostellaan äänimäärien perusteella ja henkilö on olennaisesti mielipiteidensä ilmentymä. Tämän lieveilmiönä henkilöä saatetaan syyttää kaksinaamaisuudesta siksi, että tämä on kymmenen vuoden aikana muuttanut mielipidettään.

Toinen asia, joka usein asuu samassa raskaassa itsepäässä kuin edellämainittu fakkiutuneisuus, on täydellinen tosikkomaisuus sekä kykenemättömyys erottaa sarkasmia tosiasiasta. Taipumus käsitellä asiat aina ehdoin tahdoin ja alitajuisen tahallisesti juuri siten, että ne maksimaalisesti törmäävät omia jämähtäneitä mielipiteitä (joita muuten aletaan homehtumisen loppuvaiheessa kutsua jo "arvoiksi") vastaan saa minussa aikaan epätoivoa. Aivan kuin kaikesta kehyksen ulkopuolelle osuvasta suivaantuminen ja metelin nostaminen olisi varsinaista rattopuuhaa.

Suvaitsevaisuutta ja avointa mielipiteenvaihtoa on peräänkuulutettu varsinkin nyt, kun länsimaat ja islam törmäilevät holtittomasti toisiinsa ja liioitellut mittasuhteet saanut "kriisi" on saanut monet vaikutusvaltaisetkin ihmiset puhumaan mitä sattuu.

Tämä purkaukseni ei kuitenkaan johdu Jyllands-Postenista vaan tästä.